Ylen tämänpäiväisten nettisivujen mukaan " Useat rehtorit näkevät, että miehiä voi houkutella alalle vain parantamalla opettajien palkkaa. Koulujen johtotehtävissä miehiä on kuitenkin runsaasti: rehtoreista 70 prosenttia on miehiä. "
Omaa nuoruutta ja lukioaikoja muistellessa mieleen nousevat poikien huumorimielellä perustaman yhdistyksen käsittely rehtorin kansliassa ja kohun päätyminen julkisuuteen, teinikunnan järjestämisen teemallisten tapahtumien politisoituminen ja nuorisojärjestöjen asettamien kouluneuvostovaalien asettamat ehdokkaat ja kampanjat( mutta se oli sitä aikaa - hokema ei riitä poistamaan todennäköisyyttä, että tämän hetkisilläkin asioilla on poliittinen kytkentänsä).
Nuorisolain mukaan " Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa."
Koulut alkavat ja perheen nuoret tuovat taas kotiin vihkosia, joissa on otteita koulun toimintasuunnitelmista, joissa määritellään kouluyhteisön yhteiset tapahtumat ja teemaviikot sekä koulun tapa toimia. Missä määrin näin asioiden ajatellaan olevan nuoria koskevia lain hengen mukaisesti?
Useissa kouluissa valitaan syksyllä uudet oppilaskuntien hallitukset, mutta millainen koulujen johtoryhmien, rehtorin ja muun opettajakunnan välinen ymmärrys oppilaskunnan ja sitä edustavan hallituksen roolista, toiminnan mahdollistamisesta ja suhteesta vaikkapa koulun johtokuntaan. Entä jos oppilaskunnan hallitus aktivoituu ja pitää yhteyttä alueensa vaikuttajiin - vaikkapa valtuutettuihin?
Millaisia toimintakäytäntöjä luodaan nuorten kuulemiseksi rakenteiden kautta? Miten nuorten keskinäistä toimintaa tuetaan? Onko heille varattu resursseja kokoontumiseen, toimintaan ja henkiseksi tueksi? Saavatko he vaikuttaja- tai ryhmäprosessikoulutusta? Miten mahdolliset ja todennäköiset ajatus- ja toimintatapojen yhteentörmäykset on ajateltu koulun sisällä käsitellä? Nuoruuteen kun kuuluu jossain määrin oikaiseminen asioiden edistämisessä...
Keitä lakisääteinen kuulemisvelvoite koskee - ainakin kunnanvaltuustoja, joiden velvoitetta kuulla palveluja kehitettäessä kuntalaisia ja palvelujen käyttäjiä vahvistaa myös kuntalaki . Oivalluksesta ja asenteesta on paljolti kyse, sen jälkeen alkaa alituinen valppaus - yhtä äkkiä kun toimintakulttuuri ei muutu vuorovaikutteisemmaksi. Nuoret ovat vain yksi pirstaleinen ryhmä kunnan palvelujen käyttäjistä ja kuntalaista.
Kuulemisella voi saada aikaan edullisemmin hyviä palveluja, säästöstä saa taas kentien tulospalkkiota ja tulospalkkio nostaa tienestejä. Rupeisivatkohan jo vakipaikkansa lunastaneet miehet oppilaskuntien ohjaaviksi opettajiksi?
