Ajantajusta hauskoja juttuja on vaikkapa salakuunneltua.fi -sivuston pätkät , kuten seuraava lainaus
keskiviikolta, syyskuu 6, 2006, 11:26
Helsinki, Rautatientori"Kaksi arviolta 16v. tyttöä kävelee Rautatientorilla.
Tyttö #1: Muistatsä hei vielä ajan jolloin vastas puhelimeen eikä ees tienny kuka siellä on?"
Ajassa olevien asioiden tarkasteleminen ilmaislehtien tekstiviestikommenttien ja vaikkapa Helsingin Sanomien verkkokeskustelujen kautta avaavat maailman - kummallisuuksineen ja sen todellisuuden, että me ihmiset katselemme asioita niin monista erilaisista näkökulmista.
Mistä kaikesta onkaan kyse vaikkapa kadunvaltauksissa?
Kohtalaisen pitkä ketju viestejä kertoo monenlaisista ajatuksista. Puhutaan selkäsaunan tarpeesta, vahingoittamisen halusta, keskustelun herättämisen halusta, juhlimisen tarpeesta. Hesariakin moititaan kadunvaltaajien puolesta puhujaksi.
Onneksi en joudu nokikkain keskustelemaan kaikkien meidän blogittajien, txt-viesti tiedottajien ja verkkokeskusteluaktivistien kanssa. Olisi kohtalaisen vaikeaa löytää yhteistä lähestymistapaa ja tavoitetta, johon keskustelulla pyritään. Nokikkain voisi verenpaine nousta enemmän kuin verkkokeskustelua lukiessa. Ja mistäs tiedän, kuinka ärsyttävä itse olen näsäviisastellessani omahyväisenä omassa blogissani satunnaisen lukijan mielestä.
Toisaalta, sellainen verkkokeskustelufoorumi, jossa joku kiteyttäisi argumentit vaikka kolmeen koriin, joista jatkokeskusteltaisiin ja väiteltäisiin, voisi olla aika haska. Mutta kenellä/ millä joukolla on oikeus tehdä kiteytyksiä? Valistuneella kansalaisellako? Mukana roikkuvalla väellä yleensä? Jotain olisi hyvä keksiä, sillä verkko näyttää olevan kiinnostava keskusteluareena ja sitä kautta voi lähteä mobilisoitumaan hämmentyneiden aikalaisten katupartio tai uusi actiondirect -ryhmä tai valistunut kansalaiskeskustelu. Mutta kenellä on näillä areenoilla hegemonia? Kuka määrittää keskustelut ja ohjaa ja johtaa niitä? Voisiko, uskaltaisiko, keiden kanssa?
