Uusi vuosi tulossa...

En ole unohtanut tätä blogia, olen vaan ollut lainassa Nuorisotutkimusseuran blogistina - jutut löydät sivulta www.kommentti.fi

Varsinaista teemaan en ole unohtanut lainkaan - hyviä keskusteluja on käyty ja niitä jatketaan. Mitä mieltä olette seuraavista kuulemistani kysymyksistä tai väitteistä:

- Tulisiko äänioikeusikärajaa nostaa laskemisen sijaan? Monien maailmankatsomuksesta karisee nuoruuden mustavalkoisuus iän myötä?

- Nuorten äänestämistä ei halutakaan lisätä, koska he ovat niin rasistisisia.

- Nuorisovaltuustot kasvattavat vain kokoomuslaisia aktiiveja,

- Edustuksellinen demokratia on puskuri, joka ei toimi enää kauaa. Kohta lähtee.

 

Kaikenlaista muutakin olen kuullut. Mutta aika kivaa myönteistä pikkusäpinää on nuorten kunnallisvaaliosallistumiseen liittyen. Monenlaisia toimijoita, hyvällä. Mutta tärkeintä kai olisi käydä asiakeskustelua nykyisten ja tulevien toimijoiden kesken, sukupolvien välillä.

 

Palataan asiaan

Vajaa vuosi aikaa ehdokashakemuksilla!

Eipä Helsingin Sanomien iso juttu nuorisovaltuustoista ja Bigbrother Einarista herättänyt isoa keskustelua lehden keskustelupalstalle. Nuorten osallistuminen päätöksentekoon on monimutkainen juttu. Muodollinen päätösvalta kuuluu niille joille se on annettu - valtuustolle, lautakunnalle, johdolle, yritysjohdolle. Millaista valtaa nuorisovaltuusto käyttä äeri puolilla Suomea? Entä millaista valtaa koulujen oppilaskunnilla on? Millainen on yleensä vuoropuhelun rakenne ja miten teidämme vaikutuskanavamme? Mikä on vallan ja vaikutusvallan ero ja suhde?

 

Mietityttää. Ulkona sataa. Ei oikein jaksa ajatella asioita.

Vajaan vuoden päästä Tiistaina 16.9.2008 ennen kello 16 vaaliasiamiehet antavat ehdokashakemukset keskusvaalilautakunnille. Pitäisikö etsiä blogiin laskuri?

Puolueissa jo liikkeellä

16.9.2007 YLEn TV1 Kuuden Uutisissa puhuttiin siitä, miten kunnallisvaaleihin 2008 valmistautuminen on notkahtanut liikkeelle eri puolilla Suomea. Nyt etsitään ehdokkaita ja koulutetaan järjestöjä vaalityöhön mm vihreiden uudenmaan pirijärjestön väki kokoontui Pernajassa. Muissakin puolueissa ollaan jo liikkeellä.

Monenlaista voi jo tehdä
- ottaa yhteyttä puolueisiin ja pyrkiä heidän listoilleen
- kerätä itselleen tukiryhmän ja täyttää ehdokashakemuksen
- aloittaa (yhteis)kunnallisen keskustelun verkkosivuilla ja lehtien palstoilla
- järjestää varainhankinta/keskustelutilaisuuksia kampanjaa varten ( kirpputori, järjestöjen rahankeräykset jne)

Tehdä suunnitelmia, punoa verkostoja.

Kaikesta edellisestä huolimatta, minusta tässä on kyseessä herääminen ja passiivisen valppauden viriäminen. On asioita ja kohinaa, johon voi tarttua.

Miltä lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjelmaluonnos sinusta näyttää?

Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset lapsi- ja nuorisopoliittiset tavoitteet sekä läänien ja kuntien vastaavan ohjelmatyön suuntaviivat, jotka liittyvät koulutukseen, työllisyyteen, toimeentuloon, terveyteen, aktiiviseen kansalaisuuteen ja sosiaaliseen vahvistamiseen, asumiseen, yrittäjyyteen, asevelvollisuuteen ja siviilipalveluun sekä muihin lapsia ja nuoria koskeviin ajankohtaisiin asioihin. Mitä ehdotuksia sinulla on näihin asioihin?

Kirjoita http://www.otakantaa.fi/

Puuduttava aloitus ainakin sivulla on, mutta koetetaan

Suomeen islamilainen puolue?

Mielenkiintoinen ja sinänsä täysin hyväksyttävissä oleva hanke on saanut tähän hetkeen jo 191 kommenttia IS:n keskustelupalstalle . Liekö sama hanke kirvoittanut keskustelun Iltalehden palstalle Missä viipyy somalitown ?

Olisin kovin iloinen kun maahanmuuttajat löytäisivät mahdollisuuden asettua ehdokkaiksi seuraavissa kunnallisvaaleissa. Miten eri kunnissa mahdollisuudesta tiedotetaan maahanmuuttajille?

Toimintaideoita vaalien alla

Miten voisi saada aikaan keskustelua ennen vaaleja äänestämisen ja ajassa olevien asioiden suhteesta. Vaikeaa, mutta ei silti. Vanhat keinot uusissa kuoseissa esille. Kilpailut, feissarit, korttikampanjat. Isot ja pienet tapahtumat.

Strategiatutkija Mika Aaltonen totesi taannoin tilaisuudessa, jossa lin, etttä viiden lehden etusivulla julkaisema uutinen muodostuu totuudeksi. Financial Times, New York Times ja kolme muuta mediajättiä kun täräyttää uutisen esiin, siitä tulee kansainvälinen totuus - tai ainakin puheenaihe. Mitkä ovat Suomesa kolem lehteä, joilla mullistaa maailmà? Helsingissä Metro, Uutislehti 100, muutamat nettikeskustelupalstat ja Hesari - ehkä? Nuorilla irc-galleria?

Mikä se oli se vanhan keskustan Korsimon kone? Systemi, jolla vakuuttaminen jaloistui ja kohdentui. Montako selittäjää pitää saada kadulle tai hobottajaa verkkoon, jotta viestin kertautuminen kasvaa riittävästi peittääkseen ensi kertaa äänestävät?

House - kiinnostava esimerkki ammatti-identiteetilleni

Olen koukussa sairaalasarjoihin - mutta toki tunnustan, että Ben Caseyn ajan kiireelliset tapaukset ovat jotain aivan muuta kuin ER - tuttavallisesti sanottuna Tehari. Greyn anatomiaa en ajattele sairaalasarjana, jostain syystä, vaikka näyttelijät esiintyvät sairaalaympäristössä ja heillä on valkoinen takki. Tästä pääsenkin jouheasti lempilääkäriini Houseen, joka palaa ruutuun. Lääkäri, joka ei käytä takkia ja napsii tabuja. Joka ehkä sanoi jossain jaksossa hoitavansa sairauksia, ei potilaita. Sarkasmia viljelevä velikulta.

Kiireelliset tapaukset ja teho-osastona toimiminen on nuorisotyössäkin aika ajoin tyypillistä. Nopea reagointi ilmiöön, jonka joku nostaa esille ( asukasyhdistys tai media), interventio ja siirtyminen seuraavaan kuohuntaan. Vähän liian pienillä resursseilla, osaamisen rajoilla, joskus harjoittelija resussien varassa. Joskus säädetään kuin ja kaahotetaan monella kärjellä, joka suuntaan, isoja ja pieniä projekteja yhtä aikaa, joudutaan jättämään homma kesken ja tarttumaan akuuttiin kriisiin. Vuoron päättyessä osa tapauksista on kotiuttamatta ja ovesta pukkaa uutta kriisipotilasta sisään.

Toisaalta joskus edetään pitkäjännitteisesti - niin kuin Ben Casey. Pikkuisen sääntöjä ja toimintakulttuurin rajoja rikkoen, mutta silti korrektisti. On aikaa keskustella tilainteiden lomassa kollegoiden kanssa. Kohdata asiakkaiden arvostelu.

Nuorisotyön kohteen määrittely on vaikeaa, mutta se ratkaisee tavoiteltavan tuloksen ja ohjaa menetelmien ja välineiden valinnassa. Jos olisimme sairaalassa potilaan hoitaminen lisäisi kohtaamistyötä ja kokonaisvaltaista vastuuta yksilöstä. Sairauden hoitaminen on taas jotain kauempana potilaasta olevaa tai kenties välillisempää. Laboratorioväki ratkoo sairauden syitä ja saattaa keksiä myös hoitokeinon. Terveydenhoidossa käsittääkseni kurkotetaan ennaltaehkäisyyn - mikä idea siinä muuten olisi?

Sarkastisen Housen ajatus sairauden hoitamisesta on kiinnostava ja haastava. Kontakti on, mutta osin välillinen. Mitenhän se juttu oikein toimii? Harvemmat potilaat kuolevat Housen tiiminkään käsittelyssä. Kohta pääsen ihmettelemään omaa ammatti-identiteettiäni. Tiimissä lienee jotain ytimestä, tärkeää on, että osalla tiimissä tai organisaatiossa on kohteena sairaus, osalla potilas.

Syksy on täynnä kiinnostavia seminaareja

Minulla on ollut ilo olla mukana useamman kerran nuorisotutkimuspäivillä. Aluksi suuresti kummastellen, sitten kohtaamisten toistuessa kerta toisensa jälkeen paremmin kotiutuen. Aluksi ihmettelin aina , miten vähän yhteistä nuorisotyöllä, nuorilla ja nuorisotutkimuksella näytti olevan sanojen samankaltaisuudesta huolimatta. Taisimmepa Hovin Meijun kanssa ( terkut!) haastaa kaikkia nuoriso-alkuisia yhtymään Nuorisotutkimus-lehdessäkin.

Vähitellen nuorisotutkimuksen kenttä ja kohteiden kirjo alkaa avautua, tutkimuskielestä ja otteista alkaa saada tolkkua eikä sosiologien kirjoittamat otsikot enää tunnukaan niin pelottavan monipolvisilta - vaikka yhä joskus hauskoilta ne kuulostavat - ainakin alaotsikoineen.

Vieläkin on tilaista nuorisotyön tutkimukselle, mutta nuorisotutkimuksella ja nuoruuteen kohdistuvalla muulla yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on paikkansa oman ymmärtämyksen lisäämisessä. Paikkansa, mutta valitettavan harvoin aikaa... Lukupiirit ja katsaukset auttaisivat, mutta... Tämänkin blogin sisältö voisi olla kirjoista saatujen oivallusten jakaminen, mutta se vaatisi kirjaan tarttumista.

No - nyt seuraan satunnaisen säännöllisesti muutamia sähköpostilistoja ja ah miten hauskoja ovatkaan muiden tutkimusten päivät ja niiden teemaryhmät otsikoineen ja asettelmineen. Joskus voisi koota kaikkien päivien syrjäytymisryhmät yhteen tai kaikki erilaiset kuulemista edistävät tutkijat. Tai kiertää kaikki päivät päivittelemässä.

Onkohan ensimmäistä kertaa työelämän tutkimuspäiville osallistuvalla samanlainen olo kuin minulla ensimmäisillä nuorisotutkimuspäivilläni? Onko työelämän tutkimus kokemuksellisesti - fiilispohjalta hetkessä - yhtä kaukana työläisestä, kulttuurintutkimus kulttuuritoimijasta, sosiaalipolitiikka sosiaalityöstä tai sen asiakkaasta?

Millä päivillä tavataan?

Hämmentynyt aikalainen hegemonia etsimässä

Olen usein miettinyt sitä, miten samaa päivää ja kellonaikaa samassa paikassa elävät määrittävät tilanteen niin kovin eri tavoin. Olemme tässä ja nyt yhdessä ja puhumme yhdessä sopimista asioista ja jokainen tuo oman elämänkokemuksensa ja taustaorganisaationsa kokemukset ja käsitteet hetkeen. Tässä ja nyt on yhtä aikaa katkelma historiaa - menneisyyttä ja tulevaa.

Ajantajusta hauskoja juttuja on vaikkapa salakuunneltua.fi -sivuston pätkät , kuten seuraava lainaus

keskiviikolta, syyskuu 6, 2006, 11:26

Helsinki, Rautatientori
"Kaksi arviolta 16v. tyttöä kävelee Rautatientorilla.
Tyttö #1: Muistatsä hei vielä ajan jolloin vastas puhelimeen eikä ees tienny kuka siellä on?"

Ajassa olevien asioiden tarkasteleminen ilmaislehtien tekstiviestikommenttien ja vaikkapa Helsingin Sanomien verkkokeskustelujen kautta avaavat maailman - kummallisuuksineen ja sen todellisuuden, että me ihmiset katselemme asioita niin monista erilaisista näkökulmista.

Mistä kaikesta onkaan kyse vaikkapa kadunvaltauksissa?
Kohtalaisen pitkä ketju viestejä kertoo monenlaisista ajatuksista. Puhutaan selkäsaunan tarpeesta, vahingoittamisen halusta, keskustelun herättämisen halusta, juhlimisen tarpeesta. Hesariakin moititaan kadunvaltaajien puolesta puhujaksi.

Onneksi en joudu nokikkain keskustelemaan kaikkien meidän blogittajien, txt-viesti tiedottajien ja verkkokeskusteluaktivistien kanssa. Olisi kohtalaisen vaikeaa löytää yhteistä lähestymistapaa ja tavoitetta, johon keskustelulla pyritään. Nokikkain voisi verenpaine nousta enemmän kuin verkkokeskustelua lukiessa. Ja mistäs tiedän, kuinka ärsyttävä itse olen näsäviisastellessani omahyväisenä omassa blogissani satunnaisen lukijan mielestä.

Toisaalta, sellainen verkkokeskustelufoorumi, jossa joku kiteyttäisi argumentit vaikka kolmeen koriin, joista jatkokeskusteltaisiin ja väiteltäisiin, voisi olla aika haska. Mutta kenellä/ millä joukolla on oikeus tehdä kiteytyksiä? Valistuneella kansalaisellako? Mukana roikkuvalla väellä yleensä? Jotain olisi hyvä keksiä, sillä verkko näyttää olevan kiinnostava keskusteluareena ja sitä kautta voi lähteä mobilisoitumaan hämmentyneiden aikalaisten katupartio tai uusi actiondirect -ryhmä tai valistunut kansalaiskeskustelu. Mutta kenellä on näillä areenoilla hegemonia? Kuka määrittää keskustelut ja ohjaa ja johtaa niitä? Voisiko, uskaltaisiko, keiden kanssa?

Miehet oppilaskuntien ohjaaviksi opettajiksi ?

Ylen tämänpäiväisten nettisivujen mukaan " Useat rehtorit näkevät, että miehiä voi houkutella alalle vain parantamalla opettajien palkkaa. Koulujen johtotehtävissä miehiä on kuitenkin runsaasti: rehtoreista 70 prosenttia on miehiä. "

Omaa nuoruutta ja lukioaikoja muistellessa mieleen nousevat poikien huumorimielellä perustaman yhdistyksen käsittely rehtorin kansliassa ja kohun päätyminen julkisuuteen, teinikunnan järjestämisen teemallisten tapahtumien politisoituminen ja nuorisojärjestöjen asettamien kouluneuvostovaalien asettamat ehdokkaat ja kampanjat( mutta se oli sitä aikaa - hokema ei riitä poistamaan todennäköisyyttä, että tämän hetkisilläkin asioilla on poliittinen kytkentänsä).

Nuorisolain mukaan " Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa."

Koulut alkavat ja perheen nuoret tuovat taas kotiin vihkosia, joissa on otteita koulun toimintasuunnitelmista, joissa määritellään kouluyhteisön yhteiset tapahtumat ja teemaviikot sekä koulun tapa toimia. Missä määrin näin asioiden ajatellaan olevan nuoria koskevia lain hengen mukaisesti?

Useissa kouluissa valitaan syksyllä uudet oppilaskuntien hallitukset, mutta millainen koulujen johtoryhmien, rehtorin ja muun opettajakunnan välinen ymmärrys oppilaskunnan ja sitä edustavan hallituksen roolista, toiminnan mahdollistamisesta ja suhteesta vaikkapa koulun johtokuntaan. Entä jos oppilaskunnan hallitus aktivoituu ja pitää yhteyttä alueensa vaikuttajiin - vaikkapa valtuutettuihin?

Millaisia toimintakäytäntöjä luodaan nuorten kuulemiseksi rakenteiden kautta? Miten nuorten keskinäistä toimintaa tuetaan? Onko heille varattu resursseja kokoontumiseen, toimintaan ja henkiseksi tueksi? Saavatko he vaikuttaja- tai ryhmäprosessikoulutusta? Miten mahdolliset ja todennäköiset ajatus- ja toimintatapojen yhteentörmäykset on ajateltu koulun sisällä käsitellä? Nuoruuteen kun kuuluu jossain määrin oikaiseminen asioiden edistämisessä...

Keitä lakisääteinen kuulemisvelvoite koskee - ainakin kunnanvaltuustoja, joiden velvoitetta kuulla palveluja kehitettäessä kuntalaisia ja palvelujen käyttäjiä vahvistaa myös kuntalaki . Oivalluksesta ja asenteesta on paljolti kyse, sen jälkeen alkaa alituinen valppaus - yhtä äkkiä kun toimintakulttuuri ei muutu vuorovaikutteisemmaksi. Nuoret ovat vain yksi pirstaleinen ryhmä kunnan palvelujen käyttäjistä ja kuntalaista.

Kuulemisella voi saada aikaan edullisemmin hyviä palveluja, säästöstä saa taas kentien tulospalkkiota ja tulospalkkio nostaa tienestejä. Rupeisivatkohan jo vakipaikkansa lunastaneet miehet oppilaskuntien ohjaaviksi opettajiksi?

Ota ja omista - toiset nuo päättää ei saa

Elokuu jo menossa kovaa vauhtia ja tuntuu siltä, että lämpötilan puolesta kesä on vasta alussa.

Heinäkuu meni lomaillessa ja potiessa lomaflunssaa. Nyt on hyvä työ- ja ajatteluvire päällä: rento, mutta aktiivinen olo. Paikallislehteä - Helsingin Sanomia - lukiessa jatkuvasti törmään juttuiihin, jotka ovat kiinnostavia keskustelun avauksia. Pitäisikö siirtyä kokonaan yleisönosastokirjoittajaksi?

Tänäänkin:
- alaikäisten rahapelaaminen ja sen estäminen lailla vs. nuorisotaojen lautapeli-innostuksen rinnalle herännyt Texas hold em - villitys
- yleisönosastolla huoli tiloja valtaavien nuorten aikuisten suhteesta toisen omistamaan omaisuuteen

Kesä on ollut sosiaalikeskusta havittelevan joukon ja valtausten aikaa. Ymmärrän hyvin omaehtoisen tilan idean ja siihen liittyvän ajatuksen tyhjien tilojen käyttöönottamiesta. Useimmat toiminnan sisällöy ja tavat ovat jotenkin nekin melko hyväksyttävissä. Omaehtoisuus tuo mieleen yhteisöllisen maalaiskylän monimuotoiset talot ( työväentalon, vpk-talojen, maamiestalon jne). Silloin talot rakennettiin alusta asti itse talkoilla, nyt sosiaalikeskukset syntyvät niin, että otetaan kuoret haltuun ja sisältö ja toiminta viritetään porukalla.

Omistamisen ja omistettuun kajoamisen dilemma jää aina olemaan ja kanta siihen muodostuu muiden maailmankatsomuksellisten kysymysten mukaan. Tässäkin kysymyksessä on helppo toimia kuten kunnon NIMBY toimisi, asia on ok, kunhan se ei kosketa läheisesti minua tai omistamaani tilaa. Ei minun takapihaani niin vaan vallata. Toisaalta - tyhjiin tiloihin olisi hyvä saada järkevää toimintaa. Turha on antaa näissä sääoloissa tilojen seistä tyhjillään ja kylminä. "Ellei niitä pureta, niin otetaan käyttöön " - linja on monessa tapauksessa yksinkertaisuudessaan perustellun kuuloinen. Kerätäänhän hylkyautotkin pois tienvarsilta ja pelloilta. Mutta kuka määrittää, missä vaiheessa omaisuus on hylättyä. Kuinka kauan tila voi olla tyhjä tai metsät ja pellot kaavoittamatta asuintonteiksi alueilla, jossa on halukkuutta ne ottaa käyttöön - ehkä lunastaen tai vaihtaen päikseen?

" Puoluekannat vaikuttavat vahvasti pääkaupunkiseutulaisten mielipiteisiin talonvaltauksista, selvisi Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämästä kyselystä. Kokoomuksen ja keskustan kannattajat vastustavat talonvaltausilmiötä eniten. Vihreiden kannattajista 78 prosenttia hyväksyi nuorten toiminnan. Kaiken kaikkiaan lähes puolet pääkaupunkiseutulaisista hyväksyi valtaukset. Espoolaiset suhtautuivat aiheeseen jyrkimmin, helsinkiläiset suvaitsevaisimmin" Emma Sjöholm, HS, verkko 4.8.2007 23:51

Niinpä.

Mutta tässä vain yksi aihe. Olen palannut koneen, lehden ja tv:n ääreen - vaikka en niistä kesälläkään kokonaan vieraantunut. Lupaan olla kirjoittamassa jatkossakin...

Turha luulo, en ole unohtanut asiaa

vaikka en olekaan kirjoittanut vähään aikaan. Töissä olen ollut juhannuksen jälkeen ja siellä lueskellut tilastokeskuksen kautta hyvää faktaa ja ajatellut tätä nuorten osallistumista, näkymistä ja  kuulumista.

 

Johanna Kiilin väitöskirjassa puhutaan osallistumisen voimavaroista. Mielestäni tärkeää on esimerkki - se rohkaisee tai lannistaa --  toimijuudesta inhimillisenä voimavarana. Miten saada siis esille toimijaesimerkkejä? Kuka ottaa tällaisen kokemuksen levittäjän roolin yhteiskunnassa tai kaupungissa? Ei kai myönteisten toimijakokemusten levittämistä koeta liian "vallankumoksellisena"?

 

Millaisia kampanjoita on muissa maissa? Katselin vähän pääkaupunkien kunnallishallintoa netistä ja sivuilta löytyviä "valtuustoryhmiä" sekä niiden takana olevien puolueiden sivuja - harmillista etten ole kielinero... Silmäilin myös nuorisojärjestöjen kampanjoita sattumanvaraisesti.

 

Jollain pormestarilla oli kuukauden kestäviä "perehtymiskampanjoita" - 180 astetta ja niihin liittyi aloitteellisuus asioissa. Hyvä idea kampanjan pohjaksi - eikö? Kuukausittaisia teemojen rummuttamisia aloitteineen....

 

Nyt katoan syömään keittiön pöydällä sulavaa jäätelöä ( minttua ja suklaata). Palaan blogiin jossain vaiheessa heinäkuuta.

 

 

 

 

Helsingin valtuusto 2005 -

Kävin tässä eilen tsekkailemassa Tilastokeskuksen hyvien sivujen kautta kaupungin valtuuston ikäjakaumaa kauden alussa. Näytti siltä, että valtuuston 85 valtuuteusta ei kauden alkaessa yksikään ollut alle 25-vuotias ja 25-29-vuotiaita oli seitsemän. Yli 65-vuotiaita oli kahdeksan. Vielä en ole katsonut tilannetta suhteessa kaupungin väestön ikärakenteeseen, koetan selvittää senkin.

Itse olen hyvässä ikähaitarissa - meitä on valittu peräti 12 valtuustoon. Mutta olen kyllä aidosti huolissani nuorten näkökulman välittymisestä päätöksentekoon - Yli 60-vuotiaita valttiin 2004 Helsingin valtuustoon 16, montakohan menee läpi seuraavalla kierroksella 2008?

Muutama päivä on ollut todellä lämmintä - mutta olen jaksanut ajatella tätäkin asiaa muiden ohella. Eräs kiinnostava näkökulma oli sekin, että valittujen alle 50-vuotiaiden ikäryhmissä naisia oli enemmistö kun taas miesten osuus kasvoi naisten osuutta suuremmaksi 50- 54 ikäryhmästä alkaen.

Tämä siis sillä edellytyksellä, että taulukointini oli oikein - mutta eiköhön windows tee sen oikein :-)

Voimattomuus syntyy heikkojen siteiden puutteesta ?

Kun kontaktiverkosto on ohut ja ne satunnaisetkin kontaktit harvenevat, tuntuu siltä, ettei asioita saa millään muotoa eteenpäin. Lasten ja nuorten kuulemisen ja heille tärkeiden asioiden nostaminen poliittiselle agendalle tuntuu olevan hankalaa "julistamalla" tai toimimalla asianajajana - työ on pikemminkin levellä saralla tehtävää myyräverkostoa... Avoimesti, polut näkyvät pinnalla selkeästi. Luonnontieteen tuntemukseni ei riitä kertomaan sitä, toimivatko myyrät niin - enkä jaksa googlettaa tai wikittää asiaa...

Oulussa käynnin jälkeen on ollut vaikea uskoa muutoksen voimaan. Monet, joille olen sen jälkeen puhuneet esimerkiksi tietohallinnosta tai lasten ja nuorten osallisuudesta ovat olleet iloisia, koska Oulun kokemukset ovat vahvistaneet sen, että asiat ovat mahdollisia.

Minulla se sujuvuus taas oli alakuloa lisäävä kokemus - tai nosti pintaan asioiden edistämisen vaikeudet. Heikoimmissakin ehjissä verkostoissa toimien olisi hyvä lisätä "uskoa ja toivoa", vahvistaa toisiaan ja edistää asioita. Mutta verkostojen hataruus ja säikeiden katkeamat eivät saa hyvien kokemusten aiheuttamia oivalluksia värähteltelemään verkostossa niin, että verkoston ydintoimija tulisi värähtelyn myötä nappaamaan ideasta kiinni.

Alakulo siis. Kokemusten jakaminen on vaikeaa... Julkinen eläin Blogistaniin kadonneena on vaikuttaja vailla vaikutusmahdollisuutta. Helsingin Sanomiin siiskö? Vaiko suoraan puolueisiin? Uskoako Hoikkalaa ja Paakkunaista - vallatkaa keskisuuri puolue - mutta minun ikäluokkani mukaan tulo täyttäisi taas osaltaan nuorempien tilaa. Ei.

Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Suomenlinnassa, nyt eväitten tekoon. Sää on mitä parhain.

Kansalaiset kommentoivat

Valtaus Helsingin Katajanokalla, Vyötiellä on päättynyt.Lue HS:n lukijoiden kommentteja asiasta
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=59950&messageID=1151174&#1151174
( copy - paste )

Siis nuorten polittiset lähiympäristöt

kiitos vaan kollegat - sain muutaman kommentin, joissa nuorten polittiiset lähiympäristö- käsitettä pidettiin hyvänä ja toimivana tapana hahmottaa kenttää, jolla haluamme edistää nuorten kansalaisuutta.

 

Lähiympäristö on siis mielestäni sellainen, jota nuoret pitävät itselleen läheisenä sekä fyysisesti että henkisesti ja johon heillä on pääsy, ainakin teorissa. Lähiympäristö voi olla koulu, asuinalue tai  joku muu toimintaympäristö, johon nuoret hakeutuvat. Polittiiseksi sen tekee minun mielestäni tässä vaiheessa pohdintaani se, että ympäristössä voidaan käydä keskustelua, jossa on mahdollista avata valta-ulottuvuutta kyseisessä ympäristössä tai sitä laajemmin ja  jonka avulla on mahdollista mobilisoitua toimintaan yhteisesti kiinnostavien asioiden ja ilmiöiden muuttamiseksi.

 

Nuorisokasvatuksen näkökulmasta olisi kiinnostavaa määritellä, millaisia voimavaroja nuoret tarvitsevat ja mitä meillä nuorisotyöntekijöillä olisi annettavana heidän tuekseen. Jatkan siitä seuraavaksi.

Helsingin Vihreät Nuoret: Nuoret tarvitsevat autonomisia tiloja

Helsingin Vihreät Nuoret toivovat nuorisoasiainkeskuksen vuokraavan Katajanokalta viime viikolla vallatun tilan nuorten käyttöön. Kaupunki suhtautui aluksi myönteisesti talon käyttöönottoon, mutta on ilmoittanut myöhemmin ettei haluakaan antaa rakennusta nuorille.

"Suhtautuminen pitkään tyhjillään oleen tilan käyttöönottoon ihmetyttää. Nuoret tarvitsevat tiloja omaehtoiseen toimintaan ja Katajanokalta vallattu talo on herättänyt paljon innostusta. Talon vuokraaminen aktiiviseen käyttöön olisi nuorisotyötä parhaimmillaan", toteaa
Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Anni Mikkelsson.

"Kantakaupungissa on aivan liian vähän nuorten käytössä olevaa epäkaupallista tilaa. Toivottavasti vallatun talon läheisyyteen juuri avattu hotelli ei ole syynä asenteiden koventumiseen. Myös nuorilla on oikeus olla ja näkyä Helsingissä", jatkaa varapuheenjohtaja Heikki Korpela.

Lisätietoja:
Anni Mikkelsson, 040 706 7988
Heikki Korpela, 040 848 6022

Nuorten poliittiset lähiyhteisöt/-ympäristöt?

Otsikon oivallis jäi minulle päällimmäiseksi uudeksi "kolahdukseksi" ja haasteeksi nuorten osallisuutta käsitelleessä tapaamisessa, johon osallistuin eilen maanantaina ja tänään tiistaina Oulussa. Terve vaan teille mukana olleet nuorisotyön ammattilaiset!

Mitkä ovat nuoret poliittisia lähiyhteisöjä/-ympäristöjä ? Voimmeko tarkastella nuorten osallisuutta tuollaisen käsitteen kautta? Minusta se kuulostaa hyvältä ja haastavalta - en tiedä, josko sitä on jo joku käyttänyt. Oletteko käyttäneet? En vielä osaa sanoa, kumpi olisi parempi - yhteisö vai ympäristö? Yhteisö kuulostaa toiminnallisemmalta ja siinä on jo sisällä sosiaalinen ulottuvuus. Ympäristö puolestaan avaa ajatuksia myös fyysiseen maailmaan ja sen rakenteisiin ehkä enemmän.

Ja mitä on se poliittisuus? Vesikansan Sari on joskus todennut, että politisoiminen on asian nostamista julkiseen, kriittiseen ja argumentoivaan keskusteluun. Tai jotenkin sinnepäin se meni. Ovatko nuorten poliittiset lähiympäristöt siis niitä areenoita, joilla nuoret nostavat asioita keskusteluun ja joissa on mahdollista synnyttää toimintaa?

Entä mitä ovat kansalaiskompetenssit tai - pätevyydet juuri näille areenoille siirrettyinä näkökulmina tai tutkimuskysymyksinä? Teema nousee hyvin esille Peltolan artikkelissa Sukupolvipolitiikka - kirjassa ja siellä viittauksena Borg Samiin. Nämä pätevyydet voisi avata minun mielestäni hyvin arkipäiväisinä nuoren / työntekijän käsityksinä omasta kyvystä seurata ja ymmärtää politiikkaa ja halutessa vaikuttaa siihen ja käsityksinä vaikuttamisen edellytyksistä liittyen rakenteisiin, toimintakäytäntöihin ja toimijoihin. Käsitykset purettuna nuorten poliittisiin toimintaympäristöihin tästä voisi tulla kiinnostava asia, jota voisi tutkia vaikkapa muutamilla kysymyksinä osana valtakunnallista kouluterveystutkimusta, josta puhuimme muutamalla sanalla Oulussa pohtiessamme valtakunnallisen tiedon keräämisen mahdollisuuksia.

Matematiikkaa aktivointiin

Jos saat kolme innostumaan ja jatkamaan keskustelua kolmen uuden kanssa ja niin edelleen yhteensä viisi kierrosta tavoitat 243 ihmistä - onko äänestysalueellasi niin monta ensimmäistä kertaa kunnallisvaaleissa äänestävää ?

Kampanjoinnissa on tärkeää pitää haluttua teemaa esillä määrätietoisesti keskustelussa ja keskittyä ihmisiin, joihin kanssa puhuminen vie tavoitetta eteenpäin. Tästä kunnallisvaaleihin se tarkoittaisi minusta ensin yleistä yhteiskunnallista ja kunnallista herättelyä, sitten äänestysherättelyä ja lopuksi ehdokkaiden puolesta puhumista. Mutta voinhan olla väärässäkin...

Mitenhän toimisi joku sitoutumiskampanjan muotoinen liity kampanjaan systeemi adressit.comissa? Ainakin siellä on monenlaisia addresseja eli vetoomuksia ja keskusteluja.

Voimavarat ja näkökulmat haastavat työotteen

Liityin blogilista.fi - listaukseen ja huomasin heti, etten osannut käyttää "seksikkäitä" luokituksia. Kukaan normaali nuori ei määreilläni löydä listaa - toisaalta ehkä tämä blogi on enemmän astetta vanhemmille - kollegoille luettavaksi ja omaa pohdintaani varten.

Ehkä toisaalta pitää tehdä blogin kuvaus paremmaksi. Joka tapauksessa - nyt sieltä löytyy kunnallisvaaleihin 2008 liittyvä blogi - käsittääkseni ensimmäinen sellainen :-)

Ajatukseni pyörivät edelleen nuorisokasvatuksen teoriassa, eduskuntavaalien kuvauksessa Sukupolvipolitiikka. - kirjassa ja Johanna Kiilin väitöstutkimuksessa (2006,88) , jossa hän on luokitellut asteen osallistumisen voimavaroja kulttuurisiin, materiaalisiin, sosiaalisiin ja inhimillisiin voimavaroihin. Niistä lisää myöhemmin - jahka ehdin.

Lisäksi olen miettinyt Mikko Orasen Lastensuojelun kehittämishankkeen osaraportissa (2007,8) esille nostamia seitsemää näkökulmaa lasten osallisuuteen. Mikon Francis ja Lorenzo viittausta edelleen kärjistäen ja mukaellen kysyń, olemmeko me aikuiset yksilöinä ja yhteisöinä nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen edistäjinä:
romantikkoja, asianajajia, tutkimustiedon välittäjiä, opettajia, oikeuksien korostajia, rakenteiden siirtäjiä vai vastavuoroisia toimijoita?

Näitä ja nuorisokasvatuksen teorian juttuja pyöritellessä omaksi ammatilliseksi haasteeksi nousee askeleen ottaminen vahvemmin innostamisen kylmästä maailmasta kuumaan maailmaan ja kriittis-vastavuoroisen työotteen vahvistaminen.

Koetan jäsentää ajatuksiani seuraavaan kertaan.

Viestejä nuorille - miten viestit saavuttaisivat nuoret

"Keski-ikäisinä nuorisotutkijasetinä ehdotamme yksilöllisen sukupolven nuorille: valloittajaa jo vihdoin jokin vähintään keskisuuri puolue."
Hoikkala ja Paakkunainen Sukupolvipolitiikka. Eduskuntavaalit 2007 kirjan viimeisiä sanoja

4.5. 2007 Hesarista voi lukea apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin heiton nuorille, jotka esittivät päättäjille toivomuksiaan Hillittömän monitaiteisessa yleisötyöseminaarissa eli HIMO2:ssa. Sen sisältö oli jotakuinkin näin paikalla kuultuna: "Ruvetkaa ehdokkaiksi. Ellette mahdu puolueiden listalle, niin muistakaa, että 10 voi kunnallisvaaleissa perustaa oman valitsijayhdistyksen.

Palkissa tietoa 2008 kunnallisvaaleihin liittyen ehdokasasettelusta ja vaalikelpoisuudesta - Saurin heiton varmennukseksi.

IRC.Galleria ja poliittiset nuorisojärjestöt

Sähköpostin kautta taas kommentti. Surffailin eilen jonkin aikaa IRC-galleriassa ja mietin sen suosiota. 10 isoimman kaupungin oli kotipaikakseen ilmoittanut galleriaan rekisteröidyistä runsaat 110 000. Se on aika hyvä määrä. En yhtään ihmettele, että galleriasta löytyy monenlaisiin teemoihin liittyvä yhteisöjä, myös blogiini linkittämäni poliittiset nuorisojärjestöt. Teknisesti helppo, ilmainen, jo kohderyhmää kokoava alusta, helpommin ehkä porukkaa kokoava kuin perinteinen toritapahtuma. En vielä oikein osaa toiminnan logiikkaa Irc-galleriassa, mutta koetan päästä sen kanssa sinuksi.

Paakkunaisen ja Hoikkalan ( 2007) mukaan Eurovertailussa suomalaisnuorista 1,9 % ( kahdeksan maan keskiarvo 2,4%) kertoi osallistuvansa puolueiden nuorisojärjestöjen toimintaan viimeisen vuoden aikana. Poliittisten puolueiden toimintaan osallistui Suomessa 2,9 prosenttia (kahdeksan maan keskiarvo 2,5%). Suhteessa irc-galleriaan tilanne on mikä?

Ruotsalaisten huoli ensi kertaa äänestävien aktiivisuudesta Tapio Kuurren mukaan näkyy förstagångsväljare-käsitteessä, joka Tapsan mukaan puuttuu sekä arkikielestä että politiikan tutkimuksen traditiosta. Nostetaan käsite keskusteluun? Paha vain, että suomeksi uussanat tuntuvat aina sisältävän arvolautauksia. Ja nuoret ovat aikuisen näkökulmasta vajaavaltaisia, sivullisia ja tahdottomia tai heidän tahtonsa suuntautuu väärin.....myös uusäänestäjinä.

Jatkan Paakkunaisen toimittaman Sukupolvipolitiikka. Nuoret ja eduskuntavaalit 2007 selaamista. Sieltä löytyvät edleliset lainauksetkin :-) Alkuperäiset tekstit löytyvät helposti www.minedu.fi eli opetusministeriön sivuilta -> Nuoriso -> Nuorisoasiain neuvottelunkunta -> Julkaisut.

Jonain päivänä keksim blogiini hyvän tapan listata viitaukset ihmisiin ja aineistoihin. Ehkä sivupalkkiin ?

Tekninen kokeilu

Kas kummaa - sähköpostipäivitys toimi heti ensimmäisellä yrityksellä. Rohkenisinko kokeilla myös mobiiliversiota?

Nyt aurinko menee pilven taa ja taidan mennä tekemään ruokaa. Jossain joku harjoittelee pianon soittoa, ihan mukavan kuuloista. Oma perhe on jakaantunut erilaisten mediavälineiden pariin: TV, kaksi tietokoneella ja yksi radiota kuuntelemassa. Ruoka siis tekeille ja sen jälkeen ulos.

Kummallisesti aika katoaa

Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Ryhdistäydy!

Olen miettinyt melkoisesti, miten 2008 kunnallisvaalien äänestysaktiivisuutta voisi nostaa. Suuren pienen ihmisen pohdiskelua junamatkoilla, bussissa ja ääneen jopa eri tilaisuuksissa. Herättää ehkä hämmennystä. Varsinainen vaalipäivä on 26.10.2008 ja silloi 18-vuotias saa äänestää. Siis nyt - tällä hetkellä 16-vuotiaskin voi olla äänioikeutettu ja vaalikelpoinen. Haluan saada aikaan liikettä, liikkeen, muutoksen, joka näkyy ensikertaa äänestävien äänestysprosentissa ja ennen kaikkea ennen vaalipäivää julsisessa keskustelussa. Siksikin myös tämä blogi ja linkit täällä.

Luen Paakkunaisen Karin toimittamaa Sukupolvipolitiikaa kirjaa ja toisella käsellä selaan Nivalan ja Saastamoisen toimittamaa Nuorisokasvatuksen teoria - perusteita ja puheenvuoroja. Niistä muutamia kommentteja tänne lähiaikoina. Kummatkin kirjat saa tilattua Nuorisotutkimusseuran kautta.

Maanantaina matkaan työni puitteissa osallistumaan Ouluun 10 suurimman kunnan nuorisotoimien nuorisosihteerien tapaamiseen. Siellä on teemana nuorten osallisuus. Mielenkiintoista ja haastavaa. Toivottavasti pääsemme käytäntöjen ja rakenteiden lisäksi myös merkityksiin ja tahtotilaan. Siitäkin reissusta muutamia huomioita myöhemmin.

Seuraavaksi pitää miettiä, minne blogini linkitän, sillä ajatukset vailla vuoropuhelua jäävät kumisemaan tyhjään päähän, eivätkä muutu teoksi, liikkeeksi.

Tänään tavoitteena intilaistyyppinen chiken tikkaa ja pinaattifeta-kastike riisillä. Viikko sitten ensimmäistä kertaa teimme pinaattifetaa ja se oli helppoa kuin mikä. Sulatin vain pannulla pakastepinaatit ja hetken kuluttua lisää fetakuutiot lämpenemään. Nams.

Uusi aamu

Tänään on kaunis, keväinen sunnuntai. Kuuntelen Radio Suomea ja ulkoa kuuluvaa linnun laulua. On siis jopa kesätunnelma.

Olen lukenut puolen sataa lyhyttä nuorisotyön oppimistehtävää ja kirjannut niihin muutaman kommentin jokaiseen. Eílen arvioin kahdeksan nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen näyttöä, kiinnostavia kaikki. Harvinainen viikonloppu - tällaisia tehtäviä minulla on melko harvakseltaan. Nippuna luettuna ne kuitenkin avaavat silmiäni enemmän kuin yksittäisinä tapauksina.

Mikä onkaan kuntaan tulevan uuden nuorisotyöntekijän tapa aloittaa työ? Miten kartoittaa nuorten, kunnan johdon ja muiden sidosryhmien odotukset? Entä resurssit, joita verkostot voivat antaa toiminnan tueksi?

Miten opiskelijat näkevät nuorten osallistamisen? Onko se vain "tule mukaan remontiin", "tule mukaan suunnittelemaan discoa" tai oman työotteen pohtimista. Mahtuuko mukaan kriittinen pohdiskelu? Ja jos, niin mistä?

Kerrassaan mukava sunnuntaiaamu, mukavaa musiikkia radiossa.

Ruokakin onnistui: tein broileripihvien rinnalle kastikkeen: kuulotin kevyesti sipulia, omena lohkoja ja appelsiini kuutioita, kaadoin päälle minuuttipihvien maridaadin ja hiukan vettä sekä valmiin pienen mustapippurikastikkeen. Pari kiepsautusta myllystä chilejä. Nam. Broileri oli turhaa, hedelmäkastike oli oivallista.