Turha luulo, en ole unohtanut asiaa

vaikka en olekaan kirjoittanut vähään aikaan. Töissä olen ollut juhannuksen jälkeen ja siellä lueskellut tilastokeskuksen kautta hyvää faktaa ja ajatellut tätä nuorten osallistumista, näkymistä ja  kuulumista.

 

Johanna Kiilin väitöskirjassa puhutaan osallistumisen voimavaroista. Mielestäni tärkeää on esimerkki - se rohkaisee tai lannistaa --  toimijuudesta inhimillisenä voimavarana. Miten saada siis esille toimijaesimerkkejä? Kuka ottaa tällaisen kokemuksen levittäjän roolin yhteiskunnassa tai kaupungissa? Ei kai myönteisten toimijakokemusten levittämistä koeta liian "vallankumoksellisena"?

 

Millaisia kampanjoita on muissa maissa? Katselin vähän pääkaupunkien kunnallishallintoa netistä ja sivuilta löytyviä "valtuustoryhmiä" sekä niiden takana olevien puolueiden sivuja - harmillista etten ole kielinero... Silmäilin myös nuorisojärjestöjen kampanjoita sattumanvaraisesti.

 

Jollain pormestarilla oli kuukauden kestäviä "perehtymiskampanjoita" - 180 astetta ja niihin liittyi aloitteellisuus asioissa. Hyvä idea kampanjan pohjaksi - eikö? Kuukausittaisia teemojen rummuttamisia aloitteineen....

 

Nyt katoan syömään keittiön pöydällä sulavaa jäätelöä ( minttua ja suklaata). Palaan blogiin jossain vaiheessa heinäkuuta.

 

 

 

 

Helsingin valtuusto 2005 -

Kävin tässä eilen tsekkailemassa Tilastokeskuksen hyvien sivujen kautta kaupungin valtuuston ikäjakaumaa kauden alussa. Näytti siltä, että valtuuston 85 valtuuteusta ei kauden alkaessa yksikään ollut alle 25-vuotias ja 25-29-vuotiaita oli seitsemän. Yli 65-vuotiaita oli kahdeksan. Vielä en ole katsonut tilannetta suhteessa kaupungin väestön ikärakenteeseen, koetan selvittää senkin.

Itse olen hyvässä ikähaitarissa - meitä on valittu peräti 12 valtuustoon. Mutta olen kyllä aidosti huolissani nuorten näkökulman välittymisestä päätöksentekoon - Yli 60-vuotiaita valttiin 2004 Helsingin valtuustoon 16, montakohan menee läpi seuraavalla kierroksella 2008?

Muutama päivä on ollut todellä lämmintä - mutta olen jaksanut ajatella tätäkin asiaa muiden ohella. Eräs kiinnostava näkökulma oli sekin, että valittujen alle 50-vuotiaiden ikäryhmissä naisia oli enemmistö kun taas miesten osuus kasvoi naisten osuutta suuremmaksi 50- 54 ikäryhmästä alkaen.

Tämä siis sillä edellytyksellä, että taulukointini oli oikein - mutta eiköhön windows tee sen oikein :-)

Voimattomuus syntyy heikkojen siteiden puutteesta ?

Kun kontaktiverkosto on ohut ja ne satunnaisetkin kontaktit harvenevat, tuntuu siltä, ettei asioita saa millään muotoa eteenpäin. Lasten ja nuorten kuulemisen ja heille tärkeiden asioiden nostaminen poliittiselle agendalle tuntuu olevan hankalaa "julistamalla" tai toimimalla asianajajana - työ on pikemminkin levellä saralla tehtävää myyräverkostoa... Avoimesti, polut näkyvät pinnalla selkeästi. Luonnontieteen tuntemukseni ei riitä kertomaan sitä, toimivatko myyrät niin - enkä jaksa googlettaa tai wikittää asiaa...

Oulussa käynnin jälkeen on ollut vaikea uskoa muutoksen voimaan. Monet, joille olen sen jälkeen puhuneet esimerkiksi tietohallinnosta tai lasten ja nuorten osallisuudesta ovat olleet iloisia, koska Oulun kokemukset ovat vahvistaneet sen, että asiat ovat mahdollisia.

Minulla se sujuvuus taas oli alakuloa lisäävä kokemus - tai nosti pintaan asioiden edistämisen vaikeudet. Heikoimmissakin ehjissä verkostoissa toimien olisi hyvä lisätä "uskoa ja toivoa", vahvistaa toisiaan ja edistää asioita. Mutta verkostojen hataruus ja säikeiden katkeamat eivät saa hyvien kokemusten aiheuttamia oivalluksia värähteltelemään verkostossa niin, että verkoston ydintoimija tulisi värähtelyn myötä nappaamaan ideasta kiinni.

Alakulo siis. Kokemusten jakaminen on vaikeaa... Julkinen eläin Blogistaniin kadonneena on vaikuttaja vailla vaikutusmahdollisuutta. Helsingin Sanomiin siiskö? Vaiko suoraan puolueisiin? Uskoako Hoikkalaa ja Paakkunaista - vallatkaa keskisuuri puolue - mutta minun ikäluokkani mukaan tulo täyttäisi taas osaltaan nuorempien tilaa. Ei.

Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Suomenlinnassa, nyt eväitten tekoon. Sää on mitä parhain.