Olen koukussa sairaalasarjoihin - mutta toki tunnustan, että Ben Caseyn ajan kiireelliset tapaukset ovat jotain aivan muuta kuin ER - tuttavallisesti sanottuna Tehari. Greyn anatomiaa en ajattele sairaalasarjana, jostain syystä, vaikka näyttelijät esiintyvät sairaalaympäristössä ja heillä on valkoinen takki. Tästä pääsenkin jouheasti lempilääkäriini Houseen, joka palaa ruutuun. Lääkäri, joka ei käytä takkia ja napsii tabuja. Joka ehkä sanoi jossain jaksossa hoitavansa sairauksia, ei potilaita. Sarkasmia viljelevä velikulta.
Kiireelliset tapaukset ja teho-osastona toimiminen on nuorisotyössäkin aika ajoin tyypillistä. Nopea reagointi ilmiöön, jonka joku nostaa esille ( asukasyhdistys tai media), interventio ja siirtyminen seuraavaan kuohuntaan. Vähän liian pienillä resursseilla, osaamisen rajoilla, joskus harjoittelija resussien varassa. Joskus säädetään kuin ja kaahotetaan monella kärjellä, joka suuntaan, isoja ja pieniä projekteja yhtä aikaa, joudutaan jättämään homma kesken ja tarttumaan akuuttiin kriisiin. Vuoron päättyessä osa tapauksista on kotiuttamatta ja ovesta pukkaa uutta kriisipotilasta sisään.
Toisaalta joskus edetään pitkäjännitteisesti - niin kuin Ben Casey. Pikkuisen sääntöjä ja toimintakulttuurin rajoja rikkoen, mutta silti korrektisti. On aikaa keskustella tilainteiden lomassa kollegoiden kanssa. Kohdata asiakkaiden arvostelu.
Nuorisotyön kohteen määrittely on vaikeaa, mutta se ratkaisee tavoiteltavan tuloksen ja ohjaa menetelmien ja välineiden valinnassa. Jos olisimme sairaalassa potilaan hoitaminen lisäisi kohtaamistyötä ja kokonaisvaltaista vastuuta yksilöstä. Sairauden hoitaminen on taas jotain kauempana potilaasta olevaa tai kenties välillisempää. Laboratorioväki ratkoo sairauden syitä ja saattaa keksiä myös hoitokeinon. Terveydenhoidossa käsittääkseni kurkotetaan ennaltaehkäisyyn - mikä idea siinä muuten olisi?
Sarkastisen Housen ajatus sairauden hoitamisesta on kiinnostava ja haastava. Kontakti on, mutta osin välillinen. Mitenhän se juttu oikein toimii? Harvemmat potilaat kuolevat Housen tiiminkään käsittelyssä. Kohta pääsen ihmettelemään omaa ammatti-identiteettiäni. Tiimissä lienee jotain ytimestä, tärkeää on, että osalla tiimissä tai organisaatiossa on kohteena sairaus, osalla potilas.
