Kun kontaktiverkosto on ohut ja ne satunnaisetkin kontaktit harvenevat, tuntuu siltä, ettei asioita saa millään muotoa eteenpäin. Lasten ja nuorten kuulemisen ja heille tärkeiden asioiden nostaminen poliittiselle agendalle tuntuu olevan hankalaa "julistamalla" tai toimimalla asianajajana - työ on pikemminkin levellä saralla tehtävää myyräverkostoa... Avoimesti, polut näkyvät pinnalla selkeästi. Luonnontieteen tuntemukseni ei riitä kertomaan sitä, toimivatko myyrät niin - enkä jaksa googlettaa tai wikittää asiaa...
Oulussa käynnin jälkeen on ollut vaikea uskoa muutoksen voimaan. Monet, joille olen sen jälkeen puhuneet esimerkiksi tietohallinnosta tai lasten ja nuorten osallisuudesta ovat olleet iloisia, koska Oulun kokemukset ovat vahvistaneet sen, että asiat ovat mahdollisia.
Minulla se sujuvuus taas oli alakuloa lisäävä kokemus - tai nosti pintaan asioiden edistämisen vaikeudet. Heikoimmissakin ehjissä verkostoissa toimien olisi hyvä lisätä "uskoa ja toivoa", vahvistaa toisiaan ja edistää asioita. Mutta verkostojen hataruus ja säikeiden katkeamat eivät saa hyvien kokemusten aiheuttamia oivalluksia värähteltelemään verkostossa niin, että verkoston ydintoimija tulisi värähtelyn myötä nappaamaan ideasta kiinni.
Alakulo siis. Kokemusten jakaminen on vaikeaa... Julkinen eläin Blogistaniin kadonneena on vaikuttaja vailla vaikutusmahdollisuutta. Helsingin Sanomiin siiskö? Vaiko suoraan puolueisiin? Uskoako Hoikkalaa ja Paakkunaista - vallatkaa keskisuuri puolue - mutta minun ikäluokkani mukaan tulo täyttäisi taas osaltaan nuorempien tilaa. Ei.
Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Suomenlinnassa, nyt eväitten tekoon. Sää on mitä parhain.
