vaikka en olekaan kirjoittanut vähään aikaan. Töissä olen ollut juhannuksen jälkeen ja siellä lueskellut tilastokeskuksen kautta hyvää faktaa ja ajatellut tätä nuorten osallistumista, näkymistä ja kuulumista.
Johanna Kiilin väitöskirjassa puhutaan osallistumisen voimavaroista. Mielestäni tärkeää on esimerkki - se rohkaisee tai lannistaa -- toimijuudesta inhimillisenä voimavarana. Miten saada siis esille toimijaesimerkkejä? Kuka ottaa tällaisen kokemuksen levittäjän roolin yhteiskunnassa tai kaupungissa? Ei kai myönteisten toimijakokemusten levittämistä koeta liian "vallankumoksellisena"?
Millaisia kampanjoita on muissa maissa? Katselin vähän pääkaupunkien kunnallishallintoa netistä ja sivuilta löytyviä "valtuustoryhmiä" sekä niiden takana olevien puolueiden sivuja - harmillista etten ole kielinero... Silmäilin myös nuorisojärjestöjen kampanjoita sattumanvaraisesti.
Jollain pormestarilla oli kuukauden kestäviä "perehtymiskampanjoita" - 180 astetta ja niihin liittyi aloitteellisuus asioissa. Hyvä idea kampanjan pohjaksi - eikö? Kuukausittaisia teemojen rummuttamisia aloitteineen....
Nyt katoan syömään keittiön pöydällä sulavaa jäätelöä ( minttua ja suklaata). Palaan blogiin jossain vaiheessa heinäkuuta.
